keilat

Kymmenen vuotta olen enemmän tai vähemmän
seurannut sivusta erillaisia polttoja
enkä ole nähnyt Segereitä/orttoneita
käytössä?, onko se esineen lämpötila hyvä
kun se on vähän sinnepäin?.

Aloittaja: juho ::
Lähetetty: 16.11.2006

Kyllä. Se on hyvä kun lopputulokseen on tyytyväinen. Miksi tarvinne tietää keiloilla lämpötila, vaikka mittari näyttäisi polttohetkellä pakkasasteita. Lopputuloksesta näkee polttotoistojen jälkeen onko kaikki OK - jos on - niin ei kun uutta kaminaan ja hehku päälle.
Keilaamassa voi käydä hallillakin ja sitä paitsi sieltä saa olutta. Silloin tällöin voi tietysti kalibreerata mittarikojeistot talviaikaan, mutta ei millään keiloilla vaan pienenpienillä rinkuloilla, joita sitten mikrometriruuvin, suurenuslasin ja taulukon kanssa räknäilemällä saa asteen tarkkudella tietoon ahjunsa todellisen lämpötyön. Rinkuloita hyvinvarustetuilta maahantuojilta.
Lähettäjä: keila 6a
Lähetetty: 16.11.2006

Aika harvoin tunnutaan olevan lopputulokseen tyytyväisiä,ne termoelementit mittaa ohitseen virtaavan ilman lämpöä kun taasen keilat käsittääkseni kertovat tarkasti itse esineessä tapahtuvan lämpötyön,luulisi olevan kivaa kun haluaa arvioda lasitteen ja massan kypsymistä, ja on se hyvä keino tarkistaa mitä eri kohdissa uunia tapahtuu (takana,edessä,ylhäällä,alhaalla) ja jos sitä rapaa on pakko vetää niin onnistuu se siellä pajallakin.
Lähettäjä: juho
Lähetetty: 16.11.2006

No meidän puu-uunissa on ainakin aina keiloja ja paljon. :)
Lähettäjä: anaaJ
Lähetetty: 17.11.2006

Miten muuten on (siis oikeasti) kannattaako uuden uunin lämpötilavaihtelut testata keiloilla, vai voiko luottaa siihen, että se toimii kuten pitäisi?
Lähettäjä: JS
Lähetetty: 17.11.2006

Jep, puu uunit ovat ainoita joissa niitä olen nähnyt, eivät keilat niin kalliita ole etteikö testiä kannattaisi tehdä (JS), ei ne sähköuunit automatiikoineen niin tasaisesti polta kuin voisi luulla,mitä paremmin tuntee uuninsa sen helpompaa on etsiä virheensä massoista ja lasitteista!.
Lähettäjä: juho
Lähetetty: 17.11.2006

Oletteko te lukutaidottomia vai tyhmiä?
Miksi tulkita lämpötiloja aataminaikuisilla keiloilla, kun polttorenkaita on käytetty jo teollisuudessa vuosikymmeniä ja nyt niitä saa vielä tarkkuusrenkaina, joilla lämpötilan tarkastaminen - HUOM! TARKASTAMINEN käy uunissa asteen tarkkuudella. Jonka jälkeen voi sitten poltella niillä Juhon ja nyt JS:nkin parjaamilla "epätarkoilla" ohjauskeskuksilla.
ETTE NÄKÖJÄÄN TAJUNNEET LAINKAAN MITÄ TRKOITIN... ONNEKSI NIIN!
Polttelen tällä hetkellä ERITTÄIN tarkasti luotettavalla saksalaisella ohjauskeskuksella rinkulakalibroinnin jälkeen, enkä tuhlaa rahaani keiloihin.
Tulkaa mukaan uudelle vuosituhannelle!
Lähettäjä: keila6a
Lähetetty: 17.11.2006

Uunin uudenaikaiset ohjauskeskukset ovat tasan tarkkaan niin luotettavia, kuin niiden käyttäjänsäkin. Jos ne on oikein kalibroitu, ne polttavat erittäin tarkasti ja toistavasti. Sitä paitsi uunissahan voi käyttää myös tarkkaa vyöhykeohjausta, joka sallii hyvinkin "vuotavan" uunin tarkan säätämisen ja ohjaamisen. Eihän sillä ole merkitystä mitä mittari lämpötilaksi näyttää kun tuntee uuninsa, kuin itsensä!
Lähettäjä: mp
Lähetetty: 17.11.2006

HALOO KEILA!! En parjannut, kysyin vaan ensimmäisen upouuden uunin ostettuani niiltä jotka paremmin tietävät. Toivoin ja sain asiallisen vastauksen, luullakseni ihmiseltä (?),joka myös asiallisesti auttoi minua sen uuden uunin ostamisessa. Kiitos mp.
Lähettäjä: JS
Lähetetty: 17.11.2006

Mie vaan pönttönä mietin notta onko se uunin ja esineen lämpötila sama asia??.
Lähettäjä: juho
Lähetetty: 17.11.2006

...No ei se aivan sama asia ole...toisaalta ei tarvitsekaan...
Elektroniset oikosulkupiiriin perustuvat millivolttianturit mittaavat tosiaan uunissa olevaa ilmatilan lämpöä. Kun lämpötila mittarin päässä muuttuu myös lankaparin sähkönjohtavuus muuttuu ja se nähdään sitten tasauspiuhan päässä jonakin lukemana vaikka tavallisesta millivolttimittarista. Siihen voidaan sitten säätää haluamansa lainen asteikko näyttämään lämpötiloja. Täsmälleen samma på digitaalisilla mittareilla.
Luultavasti edellä on koetettu vihjata nykyään saatavilla olevien lämpötilarenkaiden käyttämistä. Ne perustuvat aika täsmälleen samaan asiaan kuin perinteiset (eivät suinkaan historiaa) polttokeilat, l. lämpötyöhön. Keiloista tarkasteltava "kaatuminen" ja vääntyminen on tosin aika tulkinnallista. Niihin on saatavana jonkinlaisia taipumista mittaavia taulukoita, mutta silti tulkinnallisuutta säilyy paljon. Polttorenkaissa mittaaminen ja näyttämä taas perustuvat rinkulamassan polttokutistumaan. Polton jälkeen rinkulan mittaa verrataan lähtötilanteeseen ja talukosta tarkistetaan mitan kohdalta lämpötila. Mittaamisessa tarvitaan tosin mikrometriruuvi tai vanha kunnon tönäri ja runsaasti mielikuvitusta. Ensimmäinen vaihtoehto realistinen. Rinkulat eivät kaipaa telineitä, niillä ei tosin pysty paljon poltonaikaiseen lämmöntarkateluun ja samalla polton katkaisuun, mutta mittarinäytön ja uunin eri osien lämpökalibroinnissa ne ovat aika huimia. Parilla poltolla - vaikka 5 rengasta eri puolilla uunia - saa hyvin tarkan kuvan mittrin näytön oikeellisuudesta.
Ohjauskeskuksethan polttelevat sitten aika tarkasti itseään toistaen kun ne on kerran hoidettu kuntoon. Toistettavuus, huolettomuus ja käyttöturvallisuua kai siinä ovat ne kaikista oleellisimmat seikat, jotka helpottavat uunin ja keraamikon yötöitä.
Kokemuksesta tiedän, että normaaleissa sähköuunipoltoissa rinkuloilla testaaminen on vielä huomattavasti halvempi ratkaisu, kuin perinteiset keilat.
Polttorenkaita kannattaa kysellä omilta raaka-ainetoimittajiltamme ja kotimaisten uunien valmistajilta. Itse olen hankkinut rinkulani KeraProlta.

p.s. (JS?) Kylläpä nyt kun tarkemmin muistellen, niin sama ämpeehän se. Pistä JS uuniisi muutama rinkula lasitepolttoon mukaan ,merkkaa tarkasti polton jälkeen missä kohtaa ne uunissa olivat, mittaa/mittauta, tarkista taulukosta ja näet asteen/parin tarkkuudella mitä uunissa tapahtuu. Sitten vain lämpötilapoikkeamat huomioiden tasaisia polttoja ohjauskeskuksen avulla.

Tasaista ja Rauhallista Joulun odotusta kaikille!
Lähettäjä: mp
Lähetetty: 18.11.2006

mp:n sinänsä selkeä kuvaus keramiikkauunin lämmönmittaustavoista kaipaa muutamaa tarkennusta.
Termoparianturin mittaustapa ei perustu vastusarvon muuttumiseen, vaan Seebeckin ilmiönä tunnettuun kahden eri metalliseoksen yhdistyspäiden välille muodostuvaan jännitepotentiaaliin eli suomeksi termoparissa alkaa muodostua heikkoa, mutta mitattavissa olevaa millivolttiluokan jännitettä lämpötilan kohotessa.
Kuvaamasi vastusarvoon perustuva mittaustapa on käytössä Pt100-vastusantureissa, jotka eivät sovellu keramiikanpoltossa tarvittaviin lämpötiloihin.
Mainitset myös, ettei rinkuloilla (Bullers ring) pysty paljon poltonaikaiseen mittaukseen. Totta toinen puoli, mutta esim. juuri puu-uuneissa tähän käytetään telineessä pystyssä seisovia renkaita, jotka voidaan ottaa polton aikana uunista metallitangon avulla. Kaupallisena tiedoitteena täytyy todeta, että kyseisiä Bullers renkaita saa Varniasta.
Keramiikanpoltossa on muistettava, että lopputulos on tärkein. Siihen voidaan toki päästä hyvin monilla eri lämmönmittausmenetelmillä. Se millä toivotun lopputuloksen itse saavutat, on periaatteessa sinulle oikea.
Elektroninen mittari mittaa absoluuttista lämpötilaa niin tarkasti kuin kykenee, kun taas keilat ja renkaat mittaavat lämpötyötä (lämpötila + aika). Näinollen keilat ja renkaat eivät ole absoluuttisen lämpötilan mittareita, mutta antavat poltonaikaiseen ja polttojenväliseen vertailuun korvaamattoman työkalun.
Lähettäjä: Ilkka :: E-mail: varnia@varnia.fi
Lähetetty: 18.11.2006

Kiitos!,tuntuu todella hyvältä kun saa asiallisia vastauksia jotka antavat ajattelemisen aihetta,tämä on kuitenkin lähes ainoa julkinen foorumi jossa "tyhmempikin" voi kysellä mieltään askarruttavia asioita!
Kaikkea hyvää!!.
Lähettäjä: juho
Lähetetty: 18.11.2006

...Niinpä Ilkka, Bullers ringit taitavat olla jo aika vanha mittaustapa ja olen edelleen sitä mieltä, että siinä keilat ovat vain rinkulan muodossa, ts. niitä pystytään urkkimaan uunista suoraan, tarkkailemaan polton aikana (en tosin tiedä miksi pitäisi) ja arvioimaan ja mittailemaan eri menetelmillä kutistumia ja niiden avulla lämpötiloja. Nykyiset minirinkulat, joita mm. Ferro tekee nimenomaan mittauslaitekalibrointeja ja prosessikalibrointeja varten ovat ne joita tarkoitin. Niitä ei kai kukaan urki uunista polton aikana - ei ainakaan tarvinne.
Kiitos tuosta pedantista tarkennuksesta korkeanpolton antureiden mittaustapaan, jonka yksityiskohdat vetelin suoremmiksi kuin olisi ehkä pitänyt. Mutta nyt ne tulivat kuin suoraan Sarlinin kansioista. Kiitos siitä kaikkien puolesta! Yksityiskohdat eivät kuitenkaan muuta sitä pointtia, jota hain ja jonka itsekin mainitsit: polttokaliustonsa on tunnettava ja tiedettävä tarkkaan kuinka paljon siellä on missäkin kohdassa lämpöä - aivan sama millä sen tiedon hankkii. Nykyaikainen tekniikka on avuksi, mutta vajavaisesti käytettynä ei ole ainakaan parantamassa laadukkaan lopputuotteen metsästyksessä.
Tärkein kai juuri on se lopullinen esineen kypsyyttä kuvaavan lämpötyön tunnistaminen ja tietäminen seuraavia polttoja varten. Absolutismilla niin merkitystä...

Lähettäjä: mp
Lähetetty: 18.11.2006

Puu-uunissamme käytämme mekin polttokeiloja polton edistymisen seuraamisessa. Mittarikin on ja kovassa käytössä sekin. mutta pelkillä keiloillakin selviäisi. Polttorenkaita emme ole kokeilleet ja niiden pois ottaminen + takasin asettaminen uunniin kuullostaa hankalalta, mutta voihan se olla että niitäkin joskus kokeillaan. Jonkun verran olemme käyttäneet poltossa olevista savista itsetehtyjä ja lasitettuja rinkuloita, jotka otamme ulos uunista ja tarkistamme tuhkakeertymää ja lasitteen sulamista, takaisin uuniin niitä ei laiteta. Itse olen ollut tyytyväisin puu-uunipolton lopputulokseen jos poltto on ollut mahdollisimman pitkä, nimenomaan kun on saatu lämpötila pysymään pitkään ylin 1200 C. Joten lämpötyöllä on kyllä suurempi merkitys onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa kuin tavoitellulla lämpötilalla. On käynyt niinkin, että ei olla päästy toivottuun lämpötilaan ja ollaan vain sitten potettu pitkään ja lopputulos on ollut tyydyttävämpi kuin nopeasti huippulämpötiloihin saavutetuissa poltoissa(puuta kyllä kuluu reippaasti). Sähköuunissa käytän harvoin keiloja. Jos uuni polttaa epätasaisesti, niin saatan tarkistaa lömpötilaerot keiloilla. mutta liekkiuunissa (myös kaasu-uunissa) keilat ovat polton seuraamisen kannalta mielestäni välttämätön apu.

Lähettäjä: Paula
Lähetetty: 21.11.2006

Erittäin hyvä, asiallinen keskusteluketju! Kiitos kaikille osallistuneille, näin sivusta seuraajan ominaisuudessa.
Lähettäjä: eri :: E-mail: -
Lähetetty: 3.1.2007
yllapito 20.10.2007 : 17.04


Takaisin
------------------------------------------------
Lisää oma kommenttisi yllä olevaan aiheeseen.
Voidaksesi osallistua keskusteluun, sinun pitää kirjautua järjestelmään!