valmiiksi ostetut vs. itse tehdyt lasitteet


yllapito 20.10.2007 : 16.54


Mitä mieltä asiasta? itse opiskelijana
teen kaikki lasitteeni itse nyt kun
siihen on vielä hyvät mahdollisuudet.
Miten ekologisesti mielestänne parempi?
Onko ammatinharjoittajana helpompi
ostaa lasitteet jostain?
Aloittaja: starfly :: E-mail: starfly_xx@yahoo.com
Lähetetty: 3.4.2006

Ehdoton mielipiteeni on, että jatka itse tekemistä. Perustelut:
1) tiedät mitä lasitteesi olet laittanut.
2) lasite ei lopu "emme enää valmista" -systeemillä. Jos raaka-aine loppuu, voi sen aina korvata, palaa Segeriin.
3) Tarvittavat välineet eivät ole kovin mittavat, vaaka, muutama raaka-aine, sihdin tarvitsisit siihen valmislasitteeseenkin. Tietenkin hengitysuoja! ei nyt tule muuta mieleen. Joten kallein hankinta oli tuo vaaka, noin 25 euroa, näyttää 5 kg gramman välein. Hyvin on riittänyt.
4) lasitteen kehittäminen on helpompaa, kun tietää mitä siinä jo on.
5) Ekologisesti: miksi ostaa kilo testatakseen, kun voi tehdä 100 grammaa joka sitten ehkä menee siihen sekolasiteämpäriin. Senkin voi joskus käyttää. Ylläreitä kyllä tulee, kuten minulle kun yhdistin noin kymmenen mattaa lasitetta (pieniä eriä, testasin) ja sain kauniin satiininkiiltävän lasitteen. Tosin ainutkertaisen, koska en jaksa toistaa tuota työtä...

Joten ei syytä vapista, älä ole muiden armoilla vaan oman itsesi herra, ja tee itse itsellesi mieluiset lasitteet. Vielä en ole sellaista efektiä kaivannut, jota ei itsevalmistetuilla resepteillä saisi aikaan.
Lähettäjä: Päivi Vikberg
Lähetetty: 3.4.2006

Riippuu lämpötila-alueesta ja siitä mitä lasitteelta vaadit, ts. millaiset laatuvaatimukset pistät lasitepinnalle, miten sen on tuotannossa pelattava jne. Pajalasitteissa on aika lailla se ja sama miltä ne näyttävät ja ovatko tuotteet täsmälleen samanpintaisia. Esim. vaikeahkolla alueella 1100-1200 lasitteen pintalaatuvaatimusten ollessa korkeita kannattaa ehdottomasti käyttää suurten eurooppalaisten valmistajien teollisuuskäyttöön suunniteltuja, testattuja ja käytössä paikkansa osoittaneita lasitteita, jotka eivät vielä lopu kesken. Keskenloppuminen lienee suurin juuri noissa hobbyiluun näpertelyyn ja sankoissa myytäviin vesimukanasivellinmaalausruiskupalloruiskukoriste-efektierikoissuperlasitteisiin, joist mummut tykkää. Tänään saa, huomenna ei, kun laiva ei ole vielä englannista tullut ollenkaan perille satamaan. Esim. saksalaiset suuret karamiikkateollisuuslaitokset ovat kauan kauan käyttäneet alihankintana ostamiaan lasitteita, joilloin oma lasitteiden kanssa segeröinti ja näpertely jää kokonaan toisten riskiksi. Ostetaan ainoastaan toimivaa kamaa.
Segeröinti ja lineblendeillä sekoilu on tosin kivaa, jos sen joku muu maksaa. Tuotannossa lasitteen hinta muodostuu siitä kuinka paljon sen kanssa haluat blendeillä ja efektoida, kun sen on toimittava tietyt standardit täyttäen, silloin tuollaiseen koulussa opetettavaan leikkimiseen ei jää aikaa eikä rahaa.
Moni käsittää keramiikkatuotannon niin monella eri tavalla...
Lähettäjä: Hermanni
Lähetetty: 3.4.2006

...Niin ja vielä tuosta ikuisesta "tietää mitä käyttämänsä lasite sisältää", jos valmislasitteesta ei saa analyysiä, kuten kovin monesti on niin, koska se jauhe saattaa olla monen leipä. Silloin vain pieni pussukka spektroanalyysiin ja - vot! Lasitteesta on analyysi, josta tietää valmistajien antamien takuiden lisäksi, että aine on käyttöturvallinen. Mitä muuta siitä pitäsi tietää? Sekö, että mitä värejä se saa aikaan? Saako sen laskuohjelmilla - tasan yhtäpaljon ennakoitua, kuin olettamuksilla silloin kun alkaa vääntää sekoituskolmioilla ja neliöillä satoja seoksia, joissa saattaa mahdolliseti tulla silkkimattalasite vahingossa, jota ei kuitenkaan voi toistaa... hehehehehehehe
Helpojen lämpötilojen perustuotantolasite on hyvä olla olemassa pajan raaka-aineista sekoitettavissa - tarvittaessa. Peruslasite tarvitsee kuitenkin kamukseen sopivan massan. Vain massa-lasitepari toimii pitkässä juoksussa jos on toimiakseen, kolmioilla ja neliöillä sekoitettuja miljoonia lasitepurkkeja tahtoo vaivata se liiallinen koulupaine. Kouluissa on opetettu niin ja niin on oikein tehdä.
Lähettäjä: Hermanni
Lähetetty: 3.4.2006

suomalaisen oikea oppisen keraamikon lasitusresepti: osa ilkeyttä, osa kateutta. osa katkeruutta ja suuriosa omahyväisyyttä ja ainakin 1 osa keraamista fundamentalismia...ja koristeluun paljon,paljon pelkoa...että joku muukin tulee ja keksii keramiikan

aivan kuin jossakin todella olisi sellainen käsikirja olemassa jossa sanotaan kuka saa tehdä ja kokeilla,kysyä ja kertoa..(ei kukaan tämän foorumin viisaitten mielestä,ei ainakaan tällä foorumilla) millaisilla massoilla ja lasitteilla saa tuotteita tehdä ja että mikä olisi se ainut ja oikea desing. Että jaksaa!!!
Lähettäjä: oopaapparipa
Lähetetty: 4.4.2006

Totta, Hermanni. On hankalakin lämpötila-alue, siihen törmäsin lämpötilan 1160 yhteydessä. Jos massa toimii, ei lasite ja toisinpäin. Tosi vaikea löytää toimivaa paria. Ja lisäksi lasitteista alkaa tulla sen verta frittipitoisia, että kustannusajattelullakaan ei löydä hommaan järkeä.

Itse toimin kuitenkin kivitavaralla ja siten haluan massani sintraantuvan vedenpitäväksi, eli noin 1240 C. taitaa olla aika yleinen Suomessa. Siihen lämpötilaan on helpompi löytää toimivia massa-lasite -pareja.

Erikoistuminen on tietysti päivän sana. Silti pysyn mielipiteessäni. Ja teen itse edelleen lasitteeni - noin kymmenesosahinnalla.

Spektroanalyysi? Massaspektrometri? Röntgenfluoresenssi? Hiukkaskiihdytin? Onhan noita keinoja, mutta aika kalliita tilaten ja harvan meidän käytössä... Kalkulaattori on kotona ;)
Lähettäjä: Päivi Vikberg
Lähetetty: 4.4.2006

Hiukkaskiihdytintä ei ole, muut on.
Lähettäjä:
Lähetetty: 4.4.2006

Niin, se kais e lienee n. 1250 se suomalaisten nyrkkipajojen yleisin lämpötila-alue, niin ei tarvitse miettiä raaka-ainepohjia kun kaikki alkaa sulaa ja uunit ja sähkölasku tykkää, puhumattakaan kaasupullorumbasta.
Majolikalämpötila-alue on tuottanut kuitenkin vuosituhansia keramiikkaesineitä käyttöön vanhoissa keramiikkamaissa - miksei myös täällä punasavisuomessa...
Niin tuotantoa on niin monenlaista. Kaikkiin tapauksiin ei ole järkevää tapella segereillä kymmenesosahinnalla lasitteita, joita jo on valmiina. Sitten tälle lasitetietäjä Vikbergille yksi kysymys: mitä tekemistä polttolämpötila 1240 astetta on vedenpitävyyden kanssa verrattuna 1160 polttolämpötilan vedenpitävyyden kanssa.
Käsittääkseni massa-lasiteparin oikealla sintraantuvuudella saavutetaan vedenpitävyys ja sama n. 0-1 % huokoisuus oli lämpötila mikä hyvänsä. Ei kai kukaan niin pöljä ole, että polttaa samaa massaa matalammas ja ja saa aikaan ongelmia lasitteen kanssa. Mitä ongelmia 1160 lämpötila-alue sitten aiheuttaa, jos valitaan oikeat raaka-aineet???
Käsittämätöntä kivitavarajunttiutta.
Lähettäjä:
Lähetetty: 5.4.2006

noniin...nyt sitten löytyi majolikafundamentalisti vastaan kivitavarajuntit. Eikö sitä vois noita asioita opetella tuomaan esille rakentavastikin? majolikajuntillakin olisi hyvää tietoa mutta pitttää siinä tiedon ohessa yrittää mollata muita . Että jaksaa!!
Lähettäjä: oopaapparipa
Lähetetty: 5.4.2006

Mukava että keskustelua syntyy. Vielä mukavampi olisi, että tietäisi kenen kanssa keskustelee...

Vastaan kuitenkin. En tietenkään käyttänyt kivitavaraa 1160 lämpötilassa, vaan massoja jotka kehitin siihen lämpötilaan sintraantuviksi. Silti törmäsin ongelmiin. Tämä syrjähyppy ei ollut urallani pitkä, huomasin, että massanvalmistaminen ei tiloissani ole mahdollista... ei mahdu.

Tuo toinen ongelma, eli energiankulutus tai sen säästö (oli sitten kaasupullot tai sähkö tai puut tai mitä vaan), taitaa olla sellainen urbaani legenda. Nimittäin samassa yhteydessä laskeskelin, että lämpötilan pudottaminen ei ole merkittävä säästö. Käsittääkseni ainoa tapa säästää energiaa on siirtyä kertapolttoon. Tämä ei tietenkään ole aivan kaikille tuotteille mahdollinen enkä tiedä toimiiko kaikilla lasitteillakaan, kun en ole ihan kaikkea vielä ehtinyt kokeilemaan... Kuitenkin käsittääkseni aika varteenotettava tavoite.

Lasitetietäjäksi en vielä suostu itseäni tituleeraamaan, vaikka kieltämättä niistä olenkin aika kiinnostunut. Lähinnä alkaa olla tunne, että elinikä ei riitä oppimaan kaikkea keramiikasta.

Siksi tämäkin foorumi on niin tärkeä, silloin kun keskustelu pysyy tasolla, johon haluaa osallistua.

Täällä on peräänkuulutettu yksilöllisyyttä. Lasite voi olla keino löytää jotain uutta. Ei tosin ainoa.

MIssään tapauksessa en halua mollata ketään tekemiensä valintojen takia. Kysyttiin mielipidettä ja sen annan kysyttäessä. On hyvä että meitä on monenlaisia tekijöitä, jokainen toimii oman intohimonsa varassa. Itse päädyin kivitavaraan monipuolisuutensa ja sen helpon saatavuuden takia. Punasavea en pieneen pajaani ota ihan puhtaussyistä.
Lähettäjä: Päivi Vikberg
Lähetetty: 5.4.2006

Taskulaskin kannattanee uusia ekana, jos ei näytä laskettua säästöä polttolämpötilan alenemisen myötä tuotantokustannuksissa!
Lähettäjä:
Lähetetty: 5.4.2006

hei Päivi..oopaapparipa ei kommenttejaan kohdistanut sinuun,päinvastoin.olet yksi harvoista asiallisista vastaajista tällä foorumilla.
Lähettäjä: oopaapparipa
Lähetetty: 5.4.2006

Hienoa että kysymykseni on aiheuttanut paljon keskustelua, tarkoitus ei ollut kuitenkaan pistää sotaa pystyyn :) lisää vaan kommentteja, erityisesti ekologisuus kiinnostaa ja asian monet näkökulmat... kiitos kaikille!
Lähettäjä: starfly
Lähetetty: 5.4.2006

En minä oopaapparipalle oikeastaan vastannutkaan, taidamme olla aika samaa mieltä, vaan tuolle edelliselle, jolla ei ole edes nimimerkkiä... saati nimeä.

Ymmärrän, ettei joku koe oloaan turvalliseksi, että laittaiisi nimen, mutta omani laitan, jotta tiedätte, kenen päälle kaatua ja ketä haukkua ;)

Kestän kyllä, äiti jo sanoi, että tulkaa syypahat tänne, tääl´ ne on entisekkii...
Ja se nimetön taskulaskimen pariston uusija: riittää, kun lukee uunin kilowattituntimittarin ja laskee sen erotuksen - paino sanalla merkittävä. Toki meillä ei niin varakkailla käsityöläisilla jokainen euro on säästöä, mutta kuten jo näissäkin keskusteluissa on todettu, usein se säästetty euro maksaa työaikaa tai jotain muuta.

Vaan kun on hullu ja halu kokeilla, aina tulee jotain uutta testattua. Se on se elämän suola.

Keskustelu jatkukoon - tulkoon lunta tupaan ja jäitä porstuaan, minä jatkan...
Lähettäjä: Päivi Vikberg
Lähetetty: 5.4.2006

Hyvin monia tuotteita poltetaan niille sopimattomaan lämpötilaan, ts. ei tajuta kehittää materiaalia tuotteen mukana. Ei tarvitse olla majolikafundamentalisti eikä kivitavarajunttikaan vaan käytettävän materiaalin voi kehittää tuotteen mukaan ilman keraamisten määritelmien rajoja.
On aika lapsellista ajatella säästöjen tai eisäästöjen syntyvän katselemalla välillä uunin sähkönkulutusta ja jättää huomiotta kaikki se muu, minkä juuri esim. kivitavaralämpötilojen yli 1250 lämpötilat haudutuksineen aiheuttavat itse polttokalustolle. Tällä hetkellä valmistetaan uuneja joilla luvataan taivaita 1300 on lähes kaikkien uunien tyyppikilvessä. Uunilevyille luvataan prameasti se 1300 eikä tunnu missään. Satunnaiskäytössä autotallin nurkassa näillä ei kai olekaan mitään merkitystä, mutta jatkuva toistuva tuotannollinen käyttö seuloo helposti jyvät akanoista. Korkeisiin lämpötiloihin löytyy kyllä niin kalustot kuin uunitkin, mutta niistä saa sitten jo maksaakin n. 3 kertaisesti hobbypaskaan verrattuna.
On erittäin suuri merkitys polttaako ns. normaalissa keramiikkasähköuunissa jatkuvasti yli 1100 astetta vai yli 1200 astetta. Kaikki nämä vaikutuserot pitäisi kai huomioida viivan alla. Vastusmateriaaleista yleisimmin käytetyt lankatyypit reagoivat myös juuri tällä 100-150 asteen kriittisellä alueella. Tavallisilla vastuksilla ei mielestäni ole mitään järkeä polttaa yli 1300, jota sitäkin tapahtuu kivitavara ja posliinihuumassa koko ajan.
Tietenkin jos apurahavetoisella pelillä polttelee niin silloin voi vilkaista välillä vain kWh- mittaria tai olla vilkaisematta. Kustannukset ovat aina kokonaisuutta vaikka kuinka tykkää kivitavaran raskaudesta, harmaudesta, pilkuista ja ihanista itseväsätyistä värilasitteista.
Polttelen itse - jo useita vuosikymmeniä - reduktiosssa 1300 posliinia ja 1100 asteen kovia iskulujia vitivalkoisia fajanssitavaroita hapettavassa/neutraalissa atmosfäärissä.
Koulussa ei kai näitä asioita sitten opeteta enää...
Lähettäjä: korkeatamatalaa
Lähetetty: 6.4.2006

Tuntuu kaikki keskustelut jossain vaiheessa menevän koulutuksen tai koulutuksen puutteen tai harrastelijoiden mollaukseen. Koulussa opin, että uunin ja vastusten käyttöikä kasvaa noin 50-kertaiseksi sillä noin 150 asteen pudotuksella 1100 asteeseen. Koulussa opin paljon muutakin. Mikään koulutus ei pysty kertomaan kaikkea, ja siksi olenkin niin tyytyväinen siihen, ettei koulutus tappanut ajattelua, vaan otti aina ja kaikessa huomioon kiinnostuksen kohteen ja mukautti opetussuunnitelmat siihen. Ala on vaan niin jumalattoman laaja... Kaikkea ei voi opettaa koulussa ja työharjoitteluissa. Loput opettaa työ ja toivottavasti tällaiset palstat ja muut tiedonhankintakeinot. On todella tärkeää, että jaamme kokemuksemme, ja pidättäydymme mollauksesta, jotta näitä palstojen virikkeellisiä keskusteluja haluaa ja jaksaa käydä seuraamassa.
Lähettäjä: Päivi Vikberg
Lähetetty: 6.4.2006

Alkuperäiseen kysymykseen:
riippuu ihan siitä mitä tekee. Ekonomisesti järkevää tehdä itse korkeampiin lämpötiloihin, matalissa voi olla toisinpäin. Ekologisesti olen itse päätynyt korkeisiin posliinilämpötiloihin ja yksinkertaisiin raaka-aineisiin sekä massoissa että lasitteissa. Tuotantomielessä koen itse valmistamisen erittäin turvalliseksi jatkuvuuden ja muunneltavuuden kannalta. Omia käyttömassojani ja -lasetteitani olen kehittänyt tuotannon ohessa kaksikymmentä vuotta enkä vieläkään ole niihin lopullisen tyytyväinen. Kysymys on siis siitäkin mikä sinua itseäsi kiinnostaa!
Lähettäjä: mlp
Lähetetty: 6.4.2006
yllapito 20.10.2007 : 16.55

Takaisin
------------------------------------------------
Lisää oma kommenttisi yllä olevaan aiheeseen.
Voidaksesi osallistua keskusteluun, sinun pitää kirjautua järjestelmään!