Pala kakkua, kiitos.

Ihan vain ajatusleikkinä kiinnostaisi
hahmotella keramiikka-alan koulutuksen
sisällöllisen profiloitumisen
etuja/haittoja. Löytyisikö kutsumusta
leikata koulutuskakku ihan uusiks
paloiks ja terävästi jakaa vastuu-
/osaamisalueet toimijoiden avoimelle
kilpailulle tai "pehmoversiona"
profiloitumisen hyötykehykseen?

Kotimaisen markkinoiden pienuus olisi
suhteessa koulutuksen osa-aluesiin ja
tieto/taidollisen erityisosaamisen ja
pääoman keskittyminen hyödyntäisi sekä
opiskelijoiden tarpeita
erikoistumiseen, että
koulutuksenjärjestäjän tarpeeseen
saada toimia osa-alueilla joilla omat
vahvuudet ovat.

Mulle ei ole aivan avautunut
nykyjärjestelmän mielekkyys ja
toivottomuus näkymät opetuksen tason
laskusuhdanteesta, jossa ammattiin
valmistuvien osaaminen on hyvää
harrastaja tasoa mutta kaukana
ammattilaisena toimivan tarpeista
lannistavat ja näkyvät ehkä täälläkin
tietynlaisena asennoitumisena. No
jarrua mutkiin... kyllä lahjakkuudet
erottuvat opiskelijamateriaalista
mutta, ehkä alalla saisi olla
koulutusohjelmia josta
keskinkertaisuudetkin ponnistaisivat
paremmin.

Onko koulutusvision kirkkaus
sumentunut vai missä välkkyy
suunnannäyttävä kiintotähti?
Aloittaja: tulitikkutyttö :: E-mail:
Lähetetty: 26.8.2005

Loistavaa, uusi keskustelunavaus, vihdoin!!
En ehdi vielä kommentoida, mutta oikeilla jäljillä ollaan. Palaan asiaan, toivottavasti muutkin
Lähettäjä: js
Lähetetty: 26.8.2005

Missä tarvitaan keskinkertaisuuksia, joita jo koko maailma on täynnä tasapäistävän ja kaikillekaikkea yhteiskunnan huomassa. Kaikille opetetaan tasaisesti peruskoulusta lähtien samallatavalla, lahjakkuuksia ei saa nostaa esiin, koska se loukkaa muita pöljempiä. Ammatillisessa koulutuksessa ammatti-instituuttituuttiin pääsee kaikki halukkaat, ja SAK on pelissä mukana heti jäsenkirjatyrkytyksineen. Opiskelu ei tietenkään saa maksaa mitään eikä saa olla vaikeata, koska joku tasapää saattaa tippua reestä ja tukiverkon silmistä läpi. Pääasia, että ihmisiä koulutetaan koulutetaan ja koulutetaan, koska onhan suomi kuulemma sivistysvaltio. Lahjakkuudet menevät muutamille aloille suoraan lukiotodistuksilla, mikäli vanhempien lompakko on kestänyt lukion kirjamarkkinat loppuun valkolakkiin saakka. 20 yliopsitoa, joista yksi, Taik, kouluttavat sitten näitä lahjakkaita lahjattomisen tekemillä opetussuunnitelmilla, jotka todellisuudessa on tehty kulloisenkin yhteiskunnan tilanteen mukaan. Vakinaisille opettajille on saatava toimeentulo, paskat opiskelijoista olivatpa kuinka lahjakkaita hyvänsä.

Mihin tarvitaan keskitasoja? Missä tarvitaan keskinkertaisuuksia? Opettajiksiko vai minne? Yrittäjänä ja varsinkin taiteilijana on pakko olla monilahjakkuus edes minimitoimeentuloon.
Keramiikkaopiskelijoiden kuuluisi saada valita opettajansa eikä päinvastoin. Oppilaitoksiin ei missään nimessä pitäisi päästä ainakaan helpommalla kuin nyt, päinvastoin: lahjakkaimmille tilaa, keskinkertaisuudet ja alalle sopimattomat pois vaikka ammatti-insituutin linjoille, minne ei muuten saa oppilaita edes Ihalaisen yhteiskuntapainostuksella.

Keramiikka ei kaipaa keskinkertaisuuksia!
Lähettäjä: TaM
Lähetetty: 27.8.2005

Todella mukava saada uusi keskustelunavaus kesän jälkeen! Aihepiirinä koulutus ja sen kehittäminen on napakymppi, koska se näyttää kerrasta toiseen kirvoittavan mehevimmät väännöt.
Eli sitten vaan rähinä seis ja kaikki innolla ajatusleikkiin mukaan;)
Olisiko keramiikka-alan koulutuksessa ensisijaisesti vika määrässä eikä laadussa eli koulutettaanko keraamikkoja liikaa verrattuna alan tarjoamiin työpaikkoihin?
Yrittäjyys ja siinä pärjääminen on minunkin mielestäni todellakin oma haasteellinen maailmansa, olipa ala sitten mikä tahansa. Yritykset toimivat markkinoiden ehdoilla ja siksi en valitettavasti voi uskoa edes yrittäjäpainotteisuuden lisäämisen koulutuksessa poistavan em. perusongelmaa. Todettakoon, ettei minulla ole käytössä tilastotietoa työllistymisestä ja itsensä työllistämisestä alallamme vaan pohjaan mielipiteeni lukuisiin kentällä toimivien ammattilaisten kanssa käytyihin keskusteluihin.
Lähettäjä: päivi
Lähetetty: 29.8.2005

Vapaasti fantisoiden, miksi pitäisi tyytyä olemassa oleviin markkinoihin ja keramiikan nykytilanteeseen?
Staattinen tila ja keskinkertaisuuksien potentiaalin vähättely vievät myös mahdollisuuksia nenän edestä. Houkuttelevaa olisi kasvattaa alan monipuolisuutta ja mahdollisuuksia luomalla kehityssuunnalle sopivampaa perustaa esim. erikoistumalla, delegoimalla ja yhteistyöllä. Perustaksi tarvitaankin lahjakkuuksien vankka ja elinvoimainen struktuuri mutta näkisin mielelläni pyhän keskinkertaisuudenkin voimistamassa rakennetta, olevan se voimavara joka tuottaa.

Mutua ja kenttäkontakteja ei vähätellä tämän henkisessä ajatusten pyörittelyssä. Tilastoja koulutuksen ja työllistymisen suhteesta ei koskaan ole eteeni sattunut, harmi sinänsä, mutta eipä anneta asian häiritä.
Lähettäjä: tulitikkutyttö
Lähetetty: 31.8.2005

Mainittakoon, että oma katsantokantani keramiikkaan on enemmän kenttää ja vähemmän koulumaailmaa omien tietoisten valintojeni vuoksi. Henkilökohtainen projektini on nimittäin ollut läpikäydä mahdollisimman monipuolisesti kenttää laidasta laitaan omalla "opintomatkallani" ja elättää vielä perhekin siinä sivussa.
Nykytilanteeseen tyytyminen tuntuu todellakin liian staattiselta ja tylsältä, tavoitteet tulee asettaa aina paljon korkeammalle. Toisaalta ei ole myöskään hyvä olla sokea ympäröivälle muutosvastarinnalle. Muutokset eivät ole juuri koskaan helppoja ja monia jo pelkkä mielipiteiden esittäminen sekä asioiden ja arjen kyseenalaistaminen ärsyttää...
Kaikkien ammatilliset tavoitteetkaan eivät ole samanlaisia, eikä totta vieköön tarvitsekaan olla.
Luonnollisessa verkostoitumisessa ja erikoistumisessa on todellakin paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia ja resursseja uinumassa. Uskon, että sopivalla porukalla saa ihmeitä aikaan olipa kyse sitten tuottamisesta, uuden luomisesta tai kouluttamisesta.
Tilastoista sen verran, että Savon sanomissa oli tällä viikolla tuore artikkeli: muotoilijoista kuulemma 10 % on työttömänä valmistumisen jälkeen. Se ei voi pitää paikkaansa, jos puhutaan koulutusta vastaavasta työstä (ei siis siivous-, myyntityö tms). Vai onko ne kaikki keraamikkoja??? heh
Lähettäjä: päivi
Lähetetty: 31.8.2005

Mullikan juttu oli koulunalkajaismainos, jossa aika suppeasti käsiteltiin taideteollisuuskenttää...
En ole koskaan uskonut tuollaisiin tilastoihin, en oman oppilaitokseni aikoinaan tekemiin, en Ornamon tekemiin, enkä yleensäkään tilastoihin, joilla kaunistellaan hyviä syitä tehdä jotakin mitä toiset tahtoo.
Mielestäni vaatemyyjä EI ole koulutusta vastaava työpaikka esim. tekstiili/vaatetus AMK-Artenomille tai Tekstiili/Vaatetussuunnittelija TaM:lle.
Yhtä vähän Arabialla viimeistelijä, lasittaja, taideosaston apulainen jne, jne. vastaaville keraamikkokouluttuksen saaneille. En käsitä millaisilla otannoilla em. "tutkimuksia" pykätään ja tulkitseeko niitä muut, kuin opinto-ohjaajat ja koulutusvastaavat (gulp).
Onneksi alalle hakeutuu enemmän kunnianhimoisia ja itserakkaita tyyppejä, kuin vähään tyytyväisiä perässävedettäviä.
Lähettäjä: Markku
Lähetetty: 31.8.2005

Koulutuksen suunnittelussa olisi mielestäni järkevintä pitää tärkeimpänä suuntaanäyttävänä tähtenä alan tilannetta kentällä. Kuinka paljon on työpaikkoja, millainen on keramiikkapajojen kilpailutilanne alalla, millaista osaamista mahdolliset työnantajat tarvitsevat jne. Kokemukseni mukaan aika harvat keramiikka-alan yritykset ovat todella kasvuhakuisia, eli eivät pidä tavoitteenaan esimerkiksi työllistää merkittävästi. Tietysti itsensä työllistäminen tai vaikkapa yksi työpaikka itsensä lisäksi on jo hyvä asia.

Tärkeää on myös perehtyä niihin taitoihin ja ominaisuuksiin, joita valmistuvilla opiskelijoilla on oltava elättääkseen itsensä hankkimallaan koulutuksella. Sopivaa perspektiiviä voisi saada vaikka vertaamalla samantasoisesti (amk, korkeakoulu) koulutettujen eri alalle valmistuvien opiskelijoiden palkkausta, työllistymistä ja sijoittumista erilaisiin tehtäviin työmarkkinoilla.

Suoraan koulun penkiltä yrittäjäksi valmistuminen on aikaa ja rahaa vaativa prosessi. Vaikka yrityksen liikeidea olisi valmiina, kestää aikansa ennen kuin edes yrittäjä saa ammattilaisen palkkaa yrityksestään. Investoinnitkin voivat olla alkuvaiheessa ainakin keramiikka-alalla merkittäviä, koska tarvitaan työtilat, uunit jne. Kaikki nämä ovat ilman muuta ratkottavissa olevia ongelmia, mutta niihin on kuitenkin hyvä varautua.

Toimintansa lopettavia keramiikkapajoja vaikuttaisi olevan jonkin verran. Olisi mielenkiintoista tietää mistä se johtuu, painavatko vaa´assa eniten terveydelliset, elämäntilanteeseen liittyvät vai taloudelliset syyt?
Lähettäjä: päivi
Lähetetty: 1.9.2005

Hei!
Kiitos järjestäjille hienosta palstasta!
Olen Kuopion koulun käynyt ja valmistunut muutama vuosi sitten ihan keskitasoisin arvosanoin... Sen jälkeen oli kohdattava maailma ja vanhemmat, joille pelkkä alan vaihtaminen kaikesta keskinkertaisuudestani huolimatta, oli pölvästi idea...Päädyin yrittäjäksi, enkä kyllä voi kehua leveällä leivällä. Vanhemmat avustavat epätoivoisesti, samoin sossu, mutta kuten sanoin, on leipä tiukassa... työntekokin on usein yksinäiselle puuduttavan tylsää, mutta silti on hommien hoiduttava.

Kun opiskelin Kuopiossa, ei edellisistä valmistujista tuntunut alalle työllistyvän oikein kukaan -paitsi yksityisyrittäjät.Tuli mieleen, että mitä järkeä on koko touhussa, kun vielä käsityötä vähän halveksitaan alan koulutuksessa ja töitä ei ole kellään... Mihin sellaista koulutusta tarvitaan?

Monille, ellei kaikille opiskelemaan pääsijöille on opiskelupaikka korkeakoulu, tai ammattikorkeakoulutasolla oikea unelmien täyttymys. Kansainväliselle huipulle, tai edes kansalliselle, ei oikeasti kovin monilla ole asiaa ja yhtäkkiä on pääsijällä vastassa arki.Työ tilanne omalla alalla on toivoton ja oppiminenkaan ei aina suju vaikeuksitta. Kaiken lisäksi on niitä "tulevia huippuja", jotka ovat niitä kilttejä tyttöjä ja poikia( viis luonteesta)alalla ja ansaitsevat huomion keskipisteen, opejen neuvot ja näyttelyt. Itse en onneksi kuvitellut olevan alan huippulahjakkuus, mutta joku "sikahuono" voi olla kuvitellut ja kärkikolmikossa paikkoja on vain ne kolme per luokka. Joku ihminen on myös luokan huonoin ja silti he kaikki erään kerran pääsivät kouluun, josta piti päästä sinne kansainväliselle huipulle, missä se lienekään... Hei, suurin osa meistä on köyhiä keskinkertaisuuksia ja silti herää joka aamu uuteen päivään. Katseet hännänhuippuihin sanon minä! He ovat myös ihmisiä ja olemassa. Karsinta alan oppilaitoksiin on niin kovaa, että kaikki pääsijät ovat ammattitaidon ansainneet. Miksi joku oppii erilailla kuin muut? Ammattilaisuuden tasoraja pitäisi määritellä edes jotenkin virallisesti.
Koulutuksen sisältö ei paljoa nykyisellään heikommin oppivia tue. Jos joku oppii hitaasti vaikka dreijaaman, niin mäntin leima otsassa ei ikinä häviä.Jollain ei ehkä ole lukupäätä. Me olemme yksilöitä!

Koulutuksen sisältö Kuopiossa on monipuolinen, vaativa ja hyvä. Sen tahti vain on osalle liian kova( ja aina joukkoon joku patalaiska hanttapulikin mahtuu). Tarvittaisiin kai virallinen viides vuosi. Osaa oppilaista myös lähes simputetaan vähäisempien taitojen takia. Paineet oppilaitoksessa on kovat -ja kuitenkin aika kaukana todellisuudesta. Näin muutama vuosi jälkikäteen kaipaisin koulutukseen, myös heikompien opiskelijoiden kunnioitusta ihmisinä
( sekä erilaisuuden arvostusta) eli inhimillisyyttä. Pitäisi myös kartottaa ammattikeraamikkojen jokapäiväistä elämää opintoviikkoja ja kursseja suunniteltaessa: mitä alalla todella tapahtuu, siis oikeasti? Olisin kaivannut myös lisää lyhyitä projekteja ja pieniä töitä. Taidehistorian opetus Kuopiossa olisi tuolloin kaivannut retusointia myös. Ja sitten o vielä jatko- opinto kysymyskin...

Mitä sitten pitäisi tehdä? Järjestää asian johdosta joku foorumi, tai lähettää yritysrekisteritietojen perusteella kaikille alan koulutetuille yrittäjille joku kysely? Mene ja tiedä. Itse elän päivä kerrallaan, niin hyvin kuin osaan! Terhi
Lähettäjä: terhi
Lähetetty: 17.9.2005

Ei taida pelkkä kiltteys ja opettajille hymyily riittää ollakseen paras. Tai sitten Kuopiossa riittää, en tiedä kun en tunne paikkaa, mutta kuulostaa oudolta, jotenkin lapsellisen koulumaiselta. Onneksi muitakin alan kouluja maasta sentään löytyy, yksi on tuolla Helsingissä muistaakseni, jota ei tässä tarvinne mainostaa, kun sijoittui takavuosina MAAILMAN taidekoulujen eliittiin TAIDETEOLLISUUS ja MUOTOILUKOULUTUKSESSA, siis ei kotiteollisuudessa ja askartelussa, mutta...
Lähettäjä:
Lähetetty: 18.9.2005

Suoraan koulun penkiltä yrittäjäksi valmistuminen ei ole todellakaan helppoa. Mielestäni vähintäänkin täydentävää yrityskoulutusta tarvitaan lisäksi. Suurin osa valmistuneista on niin nuoria, että heidän soisi voivan koulutuksen jälkeen katsella elämää ympärillään hiukan pienemmillä elantopaineilla ainakin hetken aikaa...

Pohjimmiltaan yrittäjyyden pitäisi olla oma VALINTA, joka tehdään, kun on hyvän pohjakoulutuksen jälkeen työllistytty, saavutettu työelämässä hyvä ammattiosaamisen taso ja haluttu sitten kokeilla omia siipiä ja ansaita enemmän kuin toisen palveluksessa. Näin toteutuessaan omaan yritykseen siirtyminen voi parhaimmillaan tapahtua hallitusti vaiheittain ja esim. ulkopuolinen rahoitustarve ja riskit jäävät tuntuvasti pienemmiksi.

Yrittäjyyden pitää mielestäni tuntua mielekkäältä myös siksi, että työpäivät voivat venyä ajoittain pitkiksi.

Aivan liian monelta käsityöyritykseltä puuttuu kokemukseni mukaan yrityskoulutuksen ja työelämän kokemuksen puuttuessa kunnollinen liikeidea ja liiketoiminnan strateginen suunnittelu sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Tämä johtuu varmasti ainakin osittain juuri siitä, ettei yrittäjyyttä ole ollut mahdollista kehitellä ja sulatella tarpeeksi pitkään.

Jos liiketoiminnan tavoitteena on ainoastaan elättää yrittäjä seuraavaan päivään, toimitaan henkisesti niin raskaalla pohjalla, ettei menestystarinoita useinkaan ole silkan taisteluväsymyksen takia odotettavissa.

On jotenkin kohtuutonta kouluttautua ammattiin intensiivisesti 4-5 vuotta vain huomatakseen, että tarvitsee toisen ammattikoulutuksen ennen kuin työllistyy koulutusta vastaavalla tavalla. Kuitenkin se on arkipäivää monien keraamikkojen ja käsityöläisten kohdalla.

Tässä jotain armottomalta kuulostavia kommentteja vastavalmistuneen opiskelijan tarinan siivittäminä, toivottavasti en kuitenkaan masenna kaikkia ihan pohjamutiin. On sunnuntai, vapaapäivä ja ulkona paistaa aurinko!
Lähettäjä: päivi
Lähetetty: 18.9.2005

Entäpä jos joku keraamikko haluaa pyyhkiä p...ttä niillä kaikenmaailman konsulttien ja yritysneuvojien liikeideoilla ja startegioilla ja haluaa vain elää päivästä toiseen onnellisena ilman minkäälaisia paineita yrityksensä tuottavuudesta ja kilpailukyvyistä. Mihin silloin yrittäjäkoulutusta tarvitaan. Taiteellaan voi elää ilman yritystäkin.
Lähettäjä:
Lähetetty: 18.9.2005

Totta. Kun tekee omat tietoiset VALINTAnsa, on hyvä olla:)
Lähettäjä: päivi
Lähetetty: 19.9.2005

Kun täällä on näitä vastavalmistuneita mukana, et sinä sitten innostuisi antamaan jotain vinkkejä nimenomaan taiteen tekemisen puolelta, miten itsensä elättää ja mitä karikoita puolestaan varoa?
Lähettäjä: sama
Lähetetty: 19.9.2005

Onko teille tullut mieleen, että iso osa tästä ongelmavyyhdestä johtuu siitä, että Suomessa koulutetaan yksinkertaisesti liikaa niin keraamikkoja kuin muitakin kädentaitajia. Olemme pieni kansa, ei ostajia kaikelle tuotettavalle tavaralle löydy.
Lähettäjä: kati
Lähetetty: 5.10.2005

Noh noh Kati, ei noin saa sanoa ainakaan ääneen. Opettajille tarvitaan töitä, muuten monet kuolee nälkään, sitähän ei suomalainen sosiaaliverkko kestä.
Lähettäjä: :: E-mail:
Lähetetty: 5.10.2005

Tunku kulttuurialan opintoihin on aika kova. Niin kait se on, että kysyntään vastataan miettimättä sitä onko meille kaikille töitä...Eihän se ole hölmö, joka tarjoaa...Olisko jotain kehittävämpää mielipidettä/ratkaisuehdotusta edellisellä? Kun tuo ainainen opettajista nariseminen on jotenkin niin helppoa...
Lähettäjä: ...
Lähetetty: 5.10.2005

No kun siihen ei yksinkertaisempaa selitystä ole: KOULUTUSTA PIDETÄÄN KOULUTUKSEN TAKIA. Sitä suunnitellaan sitä varten, että kouluissa voidaan opettaa opettajia valmistavasti jne. Oppilaitoksissa otetaan yhtenä haasteena tehdä entistä parempia opettajia opettamaan taas samoissa kouluissa... Nyt meni luuppiin, sori, nyt meni luuppiin sori, nyt meni luuppiin sori....
Lähettäjä:
Lähetetty: 5.10.2005

Kouluasteella on kuulema hirveä pula opiskelijoista eikä siellä karsintaa tehdä lainkaan. Eli sisään pääsee, jos vaan viittii koputtaa ovelle!

Kun meiltä puuttuu traditio, tarkoittaa se ettei valmista struktuuria yhteiskunnassa ole, ja siitä seuraa koulutuksen kirjavuus.
Kaikki mikä keramiikka nimikkeen alle mahtuu, suunnilleen opetetaan (eli käydään läpi yliolkaisesti) orastaville versoille. Paitsi ehkä keraamiset paikkamateriaalit ja proteesit, ne kun ovat enemmän sosiaalialan ohjelmaa kuin käsiteteollista glooriaa...

Ainainen opettajista mariseminen on sikäli aiheellista, ettei opettaja juurikaan ota vastuuta työnsä hedelmistä vaan juoksee omassa oravanpyörässään hiki otsassa. Mitä vastuuta sitten pitäisi ottaa meidän yhteiskunnassa, jossa kaikilla on yhtäläinen oikeus opiskella ilmaiseksi ja kirjottautua kortistoon??? Opettajien kädet sidotaan korviin ja annetaan "vapaat kädet" kouluttaa sitä, mitä joku aivan totaalisen ummikko katsoo ammattiin kuuluvaksi.

Peruskoulun tasoa arvioidaan valtakunnallisilla testeillä ja rankitetaan oppimistuloksia maailmanlaajuisella arvottamisella, mutta taide erotetaan irralliseksi kummajaiseksi ja suljetaan hyvinvoivan yhteisön ylimääräiseksi höysteeksi.

Muoti- ja trendisuuntauksiin vastaamalla ei koulutuksen taustalla ole kuin opportunistista lyhytnäköisyyttä. Mielestäni ihan kaikki alkaa super perusteellisen pohjatyön tekemisellä ja kun perusta on vankka kuin peruskallio, on yksilöllä vahvuuksia, josta ammentaa ja jota hyödyntää.
Lähettäjä: :::
Lähetetty: 5.10.2005

Olin itse lasten kuvataidekoululla työkkärin maksamassa harjottelussa sallitut 11 kk, ennenkuin jouduin yrityksen perustamaan. Jos joku työtön valmistja tätä nyt lukee, niin harjottelusta voi kysästä eka työvoimatoimistosta ja " henkäistä" vähän koulun päälle, jos ei työtä ole, mutta heti ei haluaisi alasta luopuakkaan. Markkinointi instituutti järkkäilee kursseja, jotka ovat ilmaisia ja sen jälkeen voi hakea starttirahaa. Yritysidea olisi kyllä hyvä olemassa ja oikeasta työkokemuksesta olisin antanut paljon...
Lähettäjä: terhi
Lähetetty: 9.10.2005

En ihmettele yhtään suomalaisen keramiikkapajakulttuurin tasoa, kun yrittäjiksi JOUDUTAAN jonkun työttömyysjakson päälle. Voi itku. Olis niin kiva käydä sossussa.
Lähettäjä:
Lähetetty: 10.10.2005
yllapito 20.10.2007 : 16.34


Takaisin
------------------------------------------------
Lisää oma kommenttisi yllä olevaan aiheeseen.
Voidaksesi osallistua keskusteluun, sinun pitää kirjautua järjestelmään!